Aikaa on kulunut jo kohta kuukausi Massachusettsin osavaltioon saapumiseni jälkeen. Mukavan helppo osavaltion nimi eikö, voitte kokeilla lausua. Elämä Bostonin kupeessa alkaa pikku hiljaa asettua omille jaloilleen. Mahtava paikka asua on löytynyt O'Rourken perheestä Methuenin kaupungista, Massachusettsin osavaltiossa. Eilen perjantaina 11.11.2016 tuli kuluneeksi kolmas (3) viikko O'Rourken perheessä. Sitä ennen sain kunnian asua kahden etelän pojan kanssa. Toinen oli "Big Boy from Texas" Albert Wiggins, joka pelaa seurassa toista kauttaan ja toinen Kyler Harding suoraan North-Carolinasta. Ahon Sebastianin ("Seba" on henkilökohtaisesti yksi parhaita pelaajia kenen kanssa olen saanut kunnian pelata, pohjoisen pojalla on kuudes aisti lukea peliä sekä taito tehdä kanssa pelaajistaan parempia) ja Teräväisen Teuvon Hurricanesin kotipyhätön lähettyviltä (erittäin paljon tsemppiä äijille peleihin, ehkä pääsen kattomaan TD Gardenissa otteitanne).
(Amerikassa kaikki on suurta ja mahtavaa. Yllä tunnelmia TD Gardenista ottelusta Boston Bruins - Minnesota Wild, "pikkuveljeni" Leevi Kervisen kanssa)
Texasin "Wiggyn" ja Kylerin kanssa jaoimme kolmistaan Andoverissa kellarihuoneiston 6:n päivän ajan. Aikaisemmin tällä viikolla Yhdysvallat valitsi uuden istuvan presidentin. Kuten kaikki tietävät virkaan tulee astumaan Donald Trump, saa nähdä kuinka oman kotiareenamme rakentaminen sujuu, mikäli meksikaanit karkoitetaan maasta. Oman areenamme valmistuminen on vielä vaiheessa, mutta eiköhän East Coast Minutemen kohta puoleen pääse asettumaan omaan hornankattilaansa. Harjoittelemme tällä hetkellä epäsäännöllisesti eri jäähalleissa, tämä ei orkesterimme menoa hidasta kapellimestarimme Spencer Forbesin heiluttaessa tahtipuikkoa. Mainittakoon että "Coach" oli entisessä siviiliammatissaan töissä U.S Military:ssa, kertokoon status jotain miehestä.
(Uunituoreet hanskat ja seuran potta odotti paikallani.)
Jääkiekollisesti pelimme ovat sujuneet ailahtelevasti. Viidestä (5) pelaamastani ottelusta joukkue on voittanut yhden. Kapellimestarimme ei yllättäin ole ollut kovin tyytyväinen otteisiimme ja sen on kyllä huomannut harjoituksissa. Elokuvan "Miracle on the ice" tyyppisesti harjoitus alkaa usein huudolla "Get on the line", ja sitten mennään. Kun erehdyt luulemaan luisteluosion olevan ohi kuuluu tuttu ja turvallinen "AGAIN" huuto, positiivisesti ajatellen valmentaja ainakin välittää sekä kunto paranee ja siitähän ei Kortelaisen pojalle ole ollenkaan haittaa.
Kuvissa:
A) Kaksi puvullista herrasmiestä valmistautuu numeron 8:n (allekirjoittanut) ensimmäiseen koitokseen East Coast Minutemenin paidassa, voitto tuli kotiin. (Leevi Kervinen, Kami Kortelainen)
B) Allekirjoittanut kuljettaa kiekkoa kohti maalia Bostonin illassa. Vastassa New York.
C) Avauskentällinen odottaa omanpäädyn maaliviivalla Yhdysvaltain kansallislaulua ennen pelin alkua. (Kyler Harding, Jonathon Mathieu, Leevi Kervinen, Nikolai Bazhenov sekä Kami Kortelainen).
(Poliisi auto odottomassa ikkunan alla.)
Kulttuurillisesti olen alkanut asettumaan hiukan enemmän aloilleni. Toki ongelmia ilmenee silloin tällöin johtuen lähinnä kielellisesti ymmärtämättömyydestäni (edellinen sana antaa jälleen perspektiiviä kuinka haastavaa suomenkielen oppiminen on). Väillä joudun kysymään tai päättelemään asiayhteydestä mistä on kyse. Tulevaisuuden kannalta englanninkielen jokapäiväinen harjoittelu on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Yhtenä aamuna herättyäni ensimmäinen havaintoni oli poliisiauto nököttämässä ikkunan alla, voitte kuvitella ensimmäiset ajatukseni.
Kuvissa:
A) Olimme viettämässä vapaapäivää Bostonin keskustassa sijaitsevassa Excape room:ssa pelin tarkoituksena oli paeta huoneesta vihjeiden avulla. Paikalla oli yksi amerikan poika sekä kaksi suomalaista, että venäläistä. Liekö kielimuuri ollut epäonnistumisen syy. (Julia Sigle, Nikolai Bazhenov, Kyler Harding, Leevi Kervinen sekä Kami Kortelainen)
B) Joukkueemme ilopilleri (Thomas Defelice) sekä allekirjoittanut harjoittavat poskilihaksiaan ajankuluksi.
C) Äijien kanssa syömässä.
Elämä mantereen tällä puolen on suurimmilta osin melko samanlaista, "ei tää mitään avaruustiedettä ole." Puolestaan yhdeltä joukkuekaveriltamme, joka on kotoisin Pietarista, Venäjältä kuultavat tarinat ovat uskomattomia suorastaan julkaisukelvottomia. Kaverin sen verran tunnen ettei paljon ohi suun puhu, joten kai sitä on uskottava. Mitäpä tähän sanoisin kulttuuri on erilaista.
Aikasemman blogin lukineet ovat varmasti huomanneet, että taistelua on monenlaista. Mummille ja äitilleni molemmille kovasti voimia. Pidän peukkuja pystyssä täältä teille ❤. Onneksi oma kotiterapeuttimme auttaa jaksamaan päivästä toiseen.
(Rakas kotiterapeuttimme Luca 8v kertoo mammalle kuinka toimia jatkossa.)
Iso käsi teille kaikille rakkaille, ketkä olette osa elämääni. Huominen 13.11.2016 sunnuntai on kuitenkin omistettu omalle rakkaalle isälläni, hyvää isänpäivää sinulle ❤, vaareilleni niin Helsinkiin kuin taivaaseen. Paljon onnea myös teille muille iseille, isien mielisille sekä kaikille muillekkin vanhemmille, osoittamallanne rakkaudella te vanhemmat teette maailmasta turvallisen ja viihtyisän paikan myös tulevaisuudessa, kiitos. Positiivisiin ja kuulumisia kertoviin tunnelmiin palataan asiaan.
Saku Koivun sanoin: "Uskokaa unelmiin, rakastakaa läheisiänne sekä muistakaa isoin unelma minkä voitte saada on elämä, arvostakaa sitä."
#elämänmatkalla -Kami-
