Heippa!
(English one after Finnish one)
On jälleen uuden kauden aika ja kujeiden on aika alkaa Philadelphia Little Flyersin organisaatiossa, Pennsylveniassa. "Ready for the new challenges with littleflyers hockey, go Flyers!
Aloittaessani kirjoittamaan tekstiä istuin matkalla kohti uutta ja tuntematonta Elokuun 30:nä päivänä Icelandairin lentokoneessa matkalla kohti Philadelphian kansainvälistä lentokenttää. Jo itse muuttopäivä tarjosi yltäkyllin mielenkiintoisia tapahtumia. Laskeuduttuani Reykjavikin lentokentälle 8 tunnin välilaskun ajaksi kuullessani suomea innostuin juttelemaan muutaman työmatkalla olevan herrasmiehen kanssa kellä oli myös pitkä välilasku. Kävimmekin sitten herrasmiesten kanssa katsomassa Blue Lagoonin (kuuma lähde) sekä niin sanotusti ”business lounalla” Reykjaviikin auringon alla.
Tekstin aloittaminen ei tuottanut ongelmia, mutta ajauduttuani omiin ajatuksiini ja muistoihin huomasin koko lennon olevan jo ohi. Paljon ajatuksia niin edeltävästä kesästä, viime vuodesta kuin koko lukioajasta hahmottuivat ajatuksiini kuin kuvin ollessani aivan omissa maailmoissani. Rehellisesti en olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta ikävöin lukioaikaa ja koulunkäyntiä. Kaikessa on aina omat puolensa huolimatta siitä, että lukioaika tarjosikin mittavia haasteita etenkin terveyteni kanssa. On haikeaa jättää jotain mistä nautti ja mikä oli niin voimakkaalla tavalla osa omaa identiteettiä tietäen ettei paluuta entiseen enää ole. Huolimatta siitä, että edellisessä postauksessani ilmoitin päivän ohjelmaan kuuluvan ylioppilastulosten tarkistaminen koululla en vain kyennyt olevani vielä valmis. Kävin tekemässä vielä 26.4 historian kokeen korottaakseni historian arvosanani parempaan tulevaa mahdollista yliopistopaikkaa (Yhdysvalloissa) ajattelen kaudelle 2018-2019. Tämän lisäksi kävin vielä sijaistamassa muutamia tuntia sekä tottakai viettämässä ikimuistoisen ylioppilasjuhlan iloisissa, mutta haikeissa tunnelmissa. Märskyhenki tulee elämäään minussa ikuisesti. NIinkuin Zlatan sanoi Mälmöä käyttäen lauseessaan ”Mies voi lähteä Märskystä, mutta Märsky ei miehestä.” Lainatakseni Anssi Kelan sanoja kappaleestaan Nummela vuodelta 2001 ”Vaikka on kaikki kohdallaan. Ei mikään ole ennallaan.”
Muutosten aika elämässäni on voimakkaasti käsillä. Tunne kuulumattomuudesta mihinkään sekä epätietoisuus tulevasta luovat nuoren miehenalun pääkopan toisinaan täysin sekaisin, eteenpäin on kuitenkin mentävä ja katsottava mitä ovia vastaan tulee. Pieni koti-ikävä ja kaipuu Helsinkiin sekä vanhoihin muistoihin kyllä vetää se on myönnettävä. Nyt on kuitenkin aika uskoa itseensä laittaa itsensä likoon sekä pitää silmät, että korvat avoinna kohti uusia kokemuksia.
Päivitys 31.9.2017
Isojen muutosten aika ehtikin tapahtua jo ennen kuin blogini ehti edes ulos. Oli aika pakata tavarat ja muuttaa kohti tarunhohtoista New Yorkia. Uusi osoitteeni löytyy siis NYC (New York City) tarkemmin ottaen Brooklynista. On aika aloittaa pelit uuden seurani New York Aviatorsin matkassa kohti uusia haasteita.
Päivitys 2.11.2017
Asiat eivät aina mene kuin elokuvissa. Istun Methuen, Massachusetts huoneessani O’Rourkejen helmoissa illan jo hämärtäessä kohti tulevaa yötä.
Vanha koira puri minua ja vanha sairaueni iski päälle reiluksi 3:si viikkoa noin kuukausi takaperin. Olin koko ajan pois peleistä parantelemassa itseäni ihanassa O’Rourkejen perheessä Bostonissa. Mies eli kovia aikoja, mutta taisteli kaiken läpi jälleen astetta vahvempana. Joskus sitä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä vain kuinka helvetin (anteeksi kiroilusta äiti) kova jätkä mä oon, kun painan läpi kaiken ja yritän muokata tästä mahottomasta mahollisen. Omat nuoruus vuodet on kyllä menny sellasen mankelin läpi, että tästä todella jää jälkipolville kerrottavaa niin hyvine kuin huonoine tarinoineen. Paluu New Yorkkiin ei ollut se tarunhohtoisin ja asiat niitä sen enempää spekuloimatta eivät loksahtaneet paikoilleen ei sitten millään. Oli aika ottaa siivet alle ja lentää pois Brooklynin kotipesästä takaisin kohti ”turva-aluetta” Methuenin auringon alle. En ole ihan varma kuinka kiittää O’Rourkejen perhettä tarpeeksi, jotta heidän todellinen arvo tulisi edes esille. Olisiko aika kolehdille? Kaiken tekemäni työn lisäksi on annettava siivu perheelleni tuesta sekä Neil Listonille pyyteettömästä ja vankasta uskosta Kortelaisen pojan tekemiseen. Kyseinen mies löytäessään minut Riihimäen jäähallista 2016 sai tämän nuoren miehen alun vielä kerran laittamaan vaihdetta ylöspäin, ehkä jopa vaihteelle jota en uskonut olevan olemassa.
Kortelaisen poika on totta todessa elänyt vaikeita aikoja ja nyt seurattomuus on vielä ajanut aivan uuteen tilanteeseen. Tänään New Yorkin aikavyöhykkeen aikaan 19.19 sain viestin erään laadukkaan organizaation valmentajalta, jossa luki ”Hi Kami. I'm the **** *** **** coach with the *****. I know Neil Liston. We will offer you an **** skate to tryout if you're interested.” Joukkue ja sarja pysyköön vielä piilossa. Mikään ei ole varmaa, mutta rehellisesti voin sanoa olevani helpottunut siitä, että mahdollisuus aukesi. Joku uskoi minuun vielä kerran. Rehellisyyden nimissä kyynel valahti silmään viestin kantautuessa puhelimeeni. Aikamoista mankelia tässä on käyty läpi, mutta voin sanoa että kyllä tässä para-aikaa aikamoista tarinaa kirjoitetaan. Poika kenen ei pitänyt enää pelata, joka joutui käymään juttelemassa ammattilaisten kanssa kuinka vaihtaa omaa minäkäsitystä, kun meinasin joutua luopumaan jostain joka oli niin iso osa identiteettiä. Monen vuoden poissaolo ja pelko ”ajan loppumisesta” oli kielen päällä monilla ja mielessä sitäkin useammalla. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti vielä taistellaan ja mennään kohti omaa unelmaa, vaikkakin kavereiden sanoin ”kyllähän sun lätkäura on vähän hengityskoneissa käyny”. No sepä ei meitä hidasta nyt mennään!
Vielä lopuksi haluan sanoa, että kiitettäviä ihmisiä on enemmän kuin lakisallii ja jottei tämä ihan nyyhkytarinan puolelle menisi en ala kaikkia luettelemaan jotka sen ansaitsisivat. Kaikille jotka tunsivat piston sydämessään lähtee kuitenkin lämpimät terveiset suunnaltani.
”Without everything I have gone through I wouldn’t be me. Be proud of what you are and what have you gone through. You are unique and no one can ever be like you.”
Kaikille arjen sankareille tsemppiä koitoksiin. PItäkää lippu korkealla ja nauttikaa elämästä.
Terveisin kesällä uunista ulos putkahtanut uuni tuore ylioppilas:
#elämänmatkalla
-Kami-
PS: Kiitos sponsoroinnista Hemitex Oy:lle jotka ovat mukana mahdollistamassa unelmaani.
Picture from graduation day 3th of June 2017. Credit Sami Lievonen (Sami Lievonen photography)
Don't know how to thank my family enough for the support.
Throwback to my graduation day when I gave my mother a kiss.
Picture itself wasn't huge succeed from my side, but at least the beauty exist. Wishes to my lovely sister.
Thank you for support and raising me up dad.
Even he doesn't look like he liked it, he did. I promise.
Blue Lagoon in Iceland was beautiful place to visit.
Moving from Philadelphia towards to new challenges.
Time square at night looked beautiful from Empire State building.
ENGLISH (Sorry for being a bit lazy to translate this)
Hey everyone!
It's time for the new season again. Time to start with the Philadelphia Little Flyers organization in Pennsylvania. "Ready for new challenges with littleflyers hockey, Go Flyers!
When I started writing the text I was on my way to a new and unknown. I was on the way to Philadelphia International Airport on the 30th of August. Even the day of change itself offered exciting new events. After landing at Reykjavik airport for a 8-hour stopover, when I heard the Finnish I was excited to talk to a few gentlemen on a business trip, they had also a long stopover. We left with gentlemen to watch Blue Lagoon (a hot spring) and had so-called "business lunch" in Reykjavik under the sun.
Getting started with the text did not cause problems, but when I ran into my own thoughts and memories I noticed the entire flight was over. Much thoughts from the previous summer, last year, and entire high school days outlined my thoughts as when I was stuck in my own worlds. Honestly, I would never have thought to say this out loud, but I'm sorry that school time and schooling is over. Everything has always its own side despite the fact that high school years offered great challenges especially with my health. It is difficult to leave something what do you enjoy and what was so powerful a part of your identity knowing that there is no return to the former. In spite of the fact that in my previous post I announced the check-up of the student's part of the day's program at school I just wasn't ready to leave the school. I went on to do a history test to raise my history grade in my best possible for future if joining to university (in USA) for 2018-2019. In addition, I was still teaching couple hours and of course, spending a memorable graduation party in the cheerful, but funky moods. The spirit of Märsky (schools name) follows my life in me forever. As Zlatan (Ibrahimovic) said about Mälmö (his hometown) was using his phrase "A man can leave Märsky, but Märsky can't leave man." To quote Anssi Kela's words from song Nummela from 2001 "Although it's all right. Nothing is unchanged. "
The time of change in my life is severely at hand. Feeling from being left out of anything, as well as the uncertainty of the future, creating the jumble of the young man at times is completely messy, but you have to go ahead and see what's gonna face you. Small home sickness and longing for Helsinki as well as old memories, pumps into my mind while writing this, must admit that. Now, however, it is time to believe in myself to keep the eyes open for the new experiences.
Update on 31.9.2017
The time for big changes already happened before my blog even got out. It was time to pack the bags and move to the fanciful New York. My new address can be found in NYC (New York City) more specifically in Brooklyn. It's time to start the games with my new team, New York Aviator, towards new challenges.
Update 2.11.2017
Things do not always go as well as in movies. I'm sitting at Methuen, Massachusetts, in my room at the O'Rourke's in the evening, as the night is blurring toward the coming night.
My old sickness was showing up a bit for almost three weeks. It started like about a month backwards. I was constantly just getting myself healthy in the lovely O'Rourke family in Boston. A man of hard times, but he fought back all the way back to strength. Sometimes it's a good idea to stop for a moment and just wonder how hell (sorry mother for my language) I did it through all of this. I'm going to be so tough when I go through everything and try to survive through this all. My youthful years where pretty tough because of my healthy problems. After all I do have lot of stories to tell for my grandchild. Returning to New York wasn't the best start for me without opening it more than that. It was time to take the wings down and fly off Brooklyn's home base back to the "security area" below the Methuen sun. I'm not quite sure how to thank the O'Rourke's family enough for their real value to be even raised. Would it be time for to raise some money for theml? In addition to all the work I have done, I need to give a slap to my family support and to Neil Liston with an unblemished and solid belief in making this boy going. This man (Neil) finding me in Riihimäki Ice Hall in 2016 got this young man to start the gear up again, maybe even to the gear I did not think existed.
In fact, the boy of the Kortelainen has lived in difficult times, and now the carelessness has led to a completely new situation. Today at 7.19pm New York time zone, I received a message from a high-quality organization coach who wrote "Hi Kami. I'm the **** *** **** Coach with the *****. I know Neil Liston. We will offer you an **** skate to tryout if you're interested. "The team and series will still be hidden. Nothing is certain, but honestly I can say that I was relieved that the opportunity opened up. Someone believed me once more. In the name of honesty, tears glared at the eye when the message came to my phone. I've been through this time with a puddle, but I can say that this story is about to be written all the time. The boy who did not have opportunity to play anymore who had to talk to professionals how to change my own identity when I was forced to give up something that was so big a part of myself. The absence of many years and the fear of "ending the time" was over the tongue in many and in mind even more. Against all probabilities, we are still battling and following the dream, even though the guys say "you've been battling for a while Kami." Well, we don't slow down now! Now we fly.
Finally, I would like to say that there's even more people I should thank, believe me guys appreciate your help.
"Without everything I've gone through I would not be me. Be proud of what you are and what have you gone through. You are unique and no one can ever be like you. "
For all the heroes of everyday life, good luck for the life, enjoy it.
Greetings:
#elämänmatkalla #onthewayoflife
-Kami-
PS: Thanks for sponsoring Hemitex Oy who are involved in enabling my dream.
