Finnish version first, english one below.
Kevät tervehdys kaikille teille arjen sankareille!
Helsinki 22.4.2018
Kausi Floridassa päättyi yhtä villillä tavalla kuin koko vuosi oli kokonaisuudessaan alkanut ja oikeastaan ollut. Tietäjät tietää ja loput kysyköön kiinnostuessaan on oikeastaan ainoa virallinen kommenttini asiaan. Kaikesta huolimatta Florida kokemuksena oli mahtava ja erittäin opettavainen oman elämänkouluni kannalta. Helmikuun 19:sta päivän jälkeen jolloin edellisen päivitykseni tein kului vielä reilu kuukausi ennen lähtöä takaisin kohti koti-Suomea. Kuten jo aikaisemmistani kirjoituksista oli todettavissa kausi itsessään ei ollut ehkä se mitä Kami tasan vuosi sitten osasi ennakoida, ei sitten millään tavalla. Pelillisesti vuosi olisi voinut olla ainakin stabiilimpi ja elämällellisesti johonkin ”kohteeseen” olisi ollut kiva asettua aloilleen ja alkaa luomaan verkostoa enemmän myös jääkiekon ulkopuolella. Vuosi kokonaisuudessaan opetti paljon itsestäni kaikesta tästä huolimatta, monet yksinäiset illat ja pähkäilyt kuinka tästä jatketaan ja ”mitä nyt” kysymykset saivat ainakin itseni tajuamaan että esteitä tässä maailmassa ei ole, on vain haasteita.
Maaliskuu 2018
Tarina Florida Eelsin kanssa oli ohi ja maaliskuun alku oli oikeestaan vielä niiden viimeisten kokemusten hakua ”sunshine state”:n puolella. Jonkun aikaa vietettyäni Fort Myersin auringon alla oli aika suunnatta kohti Bostonia ja ottaa loputkin tavarat mukaan ennen suuntaamista ”lätäkön” toiselle puolelle. Aika jenkkilässä oli mukavaa ja nautin jokaisesta minulle suodusta kokemuksesta enemmän kuin osaan edes kuvailla, siitä huolimatta raskas 10 kuukautta yksin ulkomailla toistuvasti haastavissa tilanteissa olisi jo puolestani saanut riittää ja olin valmis lähtemään Suomeen ainakin vähän tuulettumaan.
Paluu Suomeen
Kiitorata häämöttää takana päin ja Norweigianin 787 Dreamlinerin renkaat nousevat ilmaan. Lähtö Amerikan mantereelta Logan International Airportin asvaltilta on tosi asia. Paluusta Amerikan mantereelle ei ole tietoa tai ainakaan tarkkaa päivämäärää olemassa, tunteet oman pääni sisällä ovat erittäin sekavat koostuen niin positiivisista kuin negatiivisistakin tuntemuksista. Pienen välipompun Lontoon kautta jälkeen on aika laskeutua tutulle ja turvalliselle Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa hyvä ystäväni Aku odottaa minua. Laskeutumisestani tieto oli pidetty hyvin salassa, jotta suunnittelemani yllätys perheenjäsenille pysyisi salassa. Tulopäivä oli succee. Yllätyspäivä alkoi isänä yllättämisellä suoraan työpaikalta johon ”palaveri” oli jo sovittu muiden työntekijöiden avustuksella. Siskon yllätys seurasi edeltävää, jonka jälkeen oli äitin ja mummin yllättäminen suoraan tanssitunnin jälkeen. Vaari, mummu ja serkkuperhe oli vielä yllätysjonossa ja jokainen ohjelmanumero onnistui erittäin hyvin. Viikot Suomessa lähtivät suhteellisen nopeasti rullaamaan normaaliin tapaan ja oli myös aika aloittaa kova kesäharjoittelu jälleen Pihlajanmäen Jannen opein, tulevan kesän tärkeyttä ei todellakaan voi aliarvioida oman jatkon kannalta.
Pienet vastoinkäymiset kuuluvat toki elämään, mutta välillä tuntuu et samalle miehelle on kyllä osunut nyt jo liikaa ”paskaa” tuulettimeen. Niinkuin Matikaisen Petri sanoi Karalahden Jeren kyseenalaisen pelikiellon jälkimainingeissa 2011 ”me syödään se paska ei se mitään, syödään paska ja mennään eteenpäin.” Nyt railakkaan kielenkäytön jälkeen voin avata teille, että Kortelaisen pojalta löytyi oikeasta jalasta pinnallinen laskimotukos joka on viikkojen saatossa nyt vain levinnyt entisestään. Lääkkeet on käytössä ja verenohennuslääkkeet toivon mukaan tekevät pian tehtävänsä, jotta saadaan mies takaisin ”raiteille”. Jäällä käyminen ei tule kysymykseen ennen kesäkuuta ja muutenkaan ei varsinaisesti täysin hyvillä fiiliksillä uutisista olla. Kaikesta huolimatta elämä hymyilee ja jokainen päivä on todellakin mahtavan ainutlaatuinen, yhtään päätöstä en kadu. Taka-askelia ei oteta, nyt mennään. Missä elämä jatkuu, miten hommat jatkuvat ja kenen kanssa yhteystyö etenee. Jännittäviä päätöksiä edessä. Sopimusta tulevalle kaudelle toistaiseksi ei ole olemassa, mutta virityksiä ja mielenkiintoa on sitäkin enemmän. Tulevaisuus näyttäköön mitä miehelle tapahtuu, jännittävää!
”Life is a pleasure given to the soldiers who can handle it.”
Taistelavat terveiset:
-Kami-
#elämänmatkalla
PICTURES:
Picture on the left: Last day in Fort Myers, Florida. Staring blue sky from the hammock.
Picture on the right: Cheering Boston University with Moritz Wirth who I visited after the season again while I flew to Boston before heading back home to Finland. Moritz also gave Charlie McAvoy (Boston Bruins) pleasure to take picture with Moe. Yes it was pleasure for McAvoy or so the story tells it.
Picture on the left: Last time visiting my lovely billet-family in Taunton, Massachusetts. All the best for lovely Cori, Connor and Callie. Best wishes for Brian Hughes and everyone else who were part of my life in southern Massachusetts.
Picture on the right: Last time leaving my billet-family from last two years. Lot of memories are hidden surrounding the people who live&lived there, love you guys.
Picture on the left: One of my best friends Henrik Borgström scored his first NHL goal for Florida Panthers. I bet it was memorable day for his family and friends. I'm so proud of you Niki!
Picture on the right: I ordered amazing phone cases from Ifolor Finland. All the pictures has stories hidden behind them.
Picture: Boys smiling for picture. Karen O'Rourke you were right, it was definitely worth of taking picture. "You guys will appreciate these pictures later." I think that day came already. (Boys from the left Luke Felts, Aaro Sinisalo, Kami Kortelainen, Leevi Kervinen, Matt O'Rourke, Grant Smith, Shawn O'Rourke)
Picture on the left: My dads face when he first recognized his son after a season spent in Usa. Thank you NCC Finland to make it possible to surprise my dad.
Picture on the right: My mom & grandmother staring me really surprised after their dance lesson.
Picture on the left: My grandfathers face when I surprised him.
Picture on the right: My grandmother was saying "Who is this man knocking my door" before believing her eyes.
Picture on the left: My uncle opened the door for me when I surprised my family for my cousins birthday party's.
Picture on the right: Boys (Kami Kortelainen, Leevi Kervinen & Aaro Sinisalo) left to Tallinn, Estonia to enjoy little vacation after season. We all made promises to start our next season 2018-2019 already on the last day of the trip. "Keep the train on the track."
Picture on the left: Leevi Kervinen were representing Saipa from Lappeenranta while playing youth hockey. This spring we were both cheering Saipa while they were playing playoff hockey in the highest league of Finland called "Liiga".
Picture on the right: My brother Luca celebrating his 10th birthday with his gang. He is so handsome, all the girls be aware.
Warm greetings to all of you everyday superheroes!
Helsinki 22.4.2018
My season in Florida ended as madly as the whole year had been from the very beginning. The most I’m going to say about this is: Some of you already know and the rest of you can ask me if interested. Nevertheless Florida was amazing and very educational as an experience on the way of (my)life. Since 19th of February when I last posted I still had a month left before coming back to Finland. Like you might have noticed from the posts before my season itself had not been the kind that Kami one year ago would’ve expected, in any way. Gamewise this year could’ve been much more stable and lifewise it would’ve been nice to just settle down in one location and make contacts and friends that could’ve lasted, other than the ones I just made via hockey. Regardless this year itself taught me a lot about myself. The several nights I spent by myself and wondered how my life was going to go on and what was I going to do now made me realize that there are no unconquerable barriers in this world just obstacles.
March 2018
My journey with Florida Eels was over and the beginning of March was practically just me getting the last experiences of ”The Sunshine State”. After spending a while under the sun of Fort Myers it was time for me to head out to Boston and take the rest of my stuff with me before crossing the Atlantic ocean. Time in the US had been nice and I truly enjoyed every experience I was blessed with, more than I can even describe. Even so, rough 10 months alone abroad, in constantly challenging situations had me filled up and I was ready to leave to Finland, at least to get some air.
Returning to Finland
Leaving the runway behind me Norwegian 787 Dreamliner’s wheels get off the ground. Leaving the continent of America from Logan International Airports roadway was happening. Returning back to America wasn’t in any of my near future plans or at least there was no date for it. Different emotions ran through my head from positive ones to negative ones. After a small leap via London it was time to land to the safe and sound Helsinki-Vantaa airport where my good friend Aku was waiting for me to arrive. My arrivance to Finland was strictly kept as a secret so my surprise to my family wouldn’t fail. The day I came back was a success. My surprise began with surprising my dad at his workplace by planning out ”an official meeting” with the help of his coworkers. After this I surprised my sister, following that my mom and grandma straight after their dance lesson. Grandpa, granny and my cousin’s family were next on my list of surprises and the surprises all went as well as planned. Weeks in Finland started rolling on pretty quickly as usual after getting home. And it was also time for me to start my strict summertraining with the help of Janne from Pihlajanmäki. The importance of this upcoming summer was not to be underestimated when thinking about my future.
Small stepbacks are for sure part of living but it just sometimes feels like that there’s been too much of shit hitting the fan for a one man. Like Petri Matikainen said about Jere Karalahti’s questionable game penalty 2011: ”We just have to swallow the shit, no worries we’ll swallow it and we’ll be ok” Now after throwing in a bit of inappropriate language I can open up about a situation called ”shallow vein thrombosis” thats on my right leg and has unfortunately spread throughout the weeks. I have medication and attenuant meds on and hopefully things will get better so I’ll get back on the track soon. Getting on the rink before June is out of question which makes the news even a bit worse. Nevertheless life is for living and every day is amazingly unique on its own, I regret nothing. Stepping back is not an option, we’re on now. Where’s life gonna take me, how are things going to get and with whom am I going to work with in the future. Exciting decisions ahead. No contract has been signed but there are plans and interest even more than ever. Only future will show what’s gonna happen next, exciting!
”Life is a pleasure given to the soldiers who can handle it.”
Determined greetings:
-Kami-
#onthewayoflife
#elämänmatkalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti