This one should be a headline

Finnish version first, english one below.

Hei kaikille!

Thanks from the views my blog just passed 15 000 views!

Rovaniemi 2.11.2018

Tätä kirjottaessani istun junassa matkustamassa Rovaniemeltä kohti Helsinkiä.

Reilun puolen vuoden jälkeen on jälleen hyvä päivitellä kuulumisia. Kevät kotona Helsingissä oli menestys. Oli mahtava olla perheen ja kavereiden kanssa ja viettää aikaa tutussa ja turvallisessa Helsingissä.

Kesä olikin sitten jotain muuta, terveydelliseen puoleen mahtui jälleen kerran suuria mutkia matkalle. Äskeisen lauseen perään olisi ehkä jopa tarpeellista sanoa ”kuinkas muutenkaan” mutta eikai tässä auta kuin pitää mieli kirkkaana ja suunnata kohti tulevaa. Heti kotiin saavuttuani (maaliskuun loppu 2018) hakeuduin lääkäriin jalan turvottua ja kivun olleen suhteellisen voimakasta jo useamman kuukauden ajan. Ajattelin jalan (nilkan) vain painaneen aivan liian vanhojen luistimieni (en edes kehtaa ilmoittaa luistinten osto vuotta, mutta sanotaan että kyllä silloin taidettiin vielä peruskoulussa olla, nyt siis ikää mittarissa 21 vuotta) sisäpintaan väärässä asennossa aivan liian monta tuntia useampana kertana päivässä, kuukausien, jos ei vuosien ajan. Karu totuus alkoi paljastua Tuomas Joutsenniemen vastaanotolla osoitteessa Raumantie 1a, Helsingissä, Munkkivuoressa. Oikeastaan juuri kukaan paikalla olleista ei meinannut uskoa sitä todeksi, mutta minulla löytyi veritulppa vain 20:nen vuoden iässä. Viikkoja kestäneiden tutkimusten jälkeen tulpan pituudeksi saatiin paikallistettua reilu 20 senttimetriä. Maku suussa maistui karvaalta. Vitutti. Ja paljon. Kysymys kuinka nyt taas oli mielessäni enemmän kuin 90% ajasta. Ei auttanut totesin ja aloin jälleen talkoisiin, jotta mies saataisiin terveeksi. Kuntoutuksen ja verenohennuslääkkeiden käytön olleen jo hyvässä vauhdissa kohti parempaa huomista aloin pohtia olisiko hyvä käydä näyttämässä vasenta kämmenselkää vielä varmuuden vuoksi, jotta hoitaisin sen nyt tässä samalla. Eipä selvitty silläkään rintamalla ilman takaiskuja. Murtuneesta kädestä irralleen eksynyt luun palanen oli poistettava, sillä kyseisellä kappaleella ei ollut enää potenttiaalia edes luutua mihinkään kiinni. Vasemmalle kädelle oli edessä leikkaus toukokuun lopulla. Operaatio ja kokonaisuus Ilkka Antti-Pojan kanssa sujui loisteliaasti.

Kesäkuu 2018

Mietin käsi paketissa ja tiukalla verenohennus lääkityksellä 21-vuotiaana pojankloppina kuinka tämä jo edellisessä tekstissä mainitsemani ”urani tärkein kesä” oli tähän asti mennyt. Ei paljon lapsenlapsille ollut kerrottavaa. Kesä sujuikin töiden lisäksi treenattessa minkä kykeni. Voitte kuvitella kuinka lähteä rakentamaan treeniohjelmaa käsi kipsissä olevalle veritulppaa potevalle nuorelle urheilijalle. Kyllä siinä sovellettiin sen voin tähän tokaista.

Kesä alkoi olla loppusuoralla ja tulppa piti kaiken järjen mukaan olla taltutettu. Mökillä ollessani noin heinäkuun puolessa välissä jo kuitenkin huomasin tilanteen olevan joku toinen. Jälleen kerran navigaattorin osoitetauluun kirjoitettiin Raumantie 1a ja oli aika mennä kuulemaan analyysi. Tulppa jalassa oli uusiutunut ja olisi entistä pidemmän huilin paikka, palaan asiaan vielä tuonnempana tekstiä. Tähän väliin mainittakoon että käsi alkoi pikku hiljaa jo hiukan kantaa ja voimat palautua. Ei sillä vielä kunnolla rinnallevetoa pystynyt tekemään, mutta kyykyt jo onnistuivat.

Jo kevään alussa seuraavan vuoden suunnaksi valikoitui Rovaniemi ja mahdollisuus Roki. Lämpimän, mutta haastavan kesän päätteeksi olikin siis aika kerätä kimpsut sekä kampsut mukaan ja suunnata kohti Suomen Lappia, Rovaniemeä. Olin jälleen lähdössä kohti uutta ja tuntematonta, uusi seikkailu oli siis alkamassa.

Rovaniemi

Vastaanotto ja Rovaniemen lämpö ylläti minut erittäin positiviisella tavalla. Oli mahtava nähdä kuinka Lindbergien perhe mahdollisti Rovaniemen kokemukseni ainutlaatuisuuden. Sanat eivät riitä kuvaamaan heidän pyyteetööntä apuaan. Iso kiitos kaikille teille Heikki, Marika, Pyry, Konsta, Rasmus ja Nuutti. 

Lappi (heinäkuu-marraskuu) opetti minulle täysin uusia asioita itsestäni joita en osannut kuvitellakaan. Olen selkeästi seuraeläin. Muutoin Lapin luonto ja maisemat olivat mahtavia kokemuksia elämänmittaiseen opintomatkaani. Heinä-, elo- & syyskuut kuluivat tutkiessani uutta ympäristöä ja parannellessani veritulppaani samalla kuin harjoitellu tempo sen kuin kiristyi. Olin käynyt jo Lappi Areenalla palaverissa heti saavuttuani ja omallakin ajalla kävin tutkailemassa paljon paikkoja sekä jäätä. Tuskien taivalten jälkeen kun sain Syyskuun loppupuolella luvan alkaa jälleen pelaamaan (huolimatta vielä 5cm pinta laskimotukoksesta jonka hoito yhtä jatkuu) oli aika alkaa rokkamaan. Rokki alkoi Rokin A-nuorten puolella, sillä omista edellisistä peleistäni oli paljon aikaa ja pyysin mahdollisuutta Roki Hockeyn joukkueenjohdolta saada muutaman pelin alle ennen kuin siirryttäisiin miestenpuolen talkoisiin. Monta monessa meni sitä ennen ja sen aikana kuten ei todellakaan suunniteltu, ei niinkään yksittäisten ihmisten takia vaan monenmoisen epäonnen johdosta ja oli aika vetää syvään happea ja miettiä mitäköhän tässä ihan oikeasti tapahtuu. Asiaa sen enempää avaamatta epäonnen määrä oli rajaton. Terveys vanhaan pohjaan nojaten, kuten viikkoja jatkunut lämpöily alkoi todella syömään miestä ja lujaa. Eikä siinä nyt niin jääkiekon kuin taloudenkaan puolella asiat menneet kuin Strömsössä. Oli aika keskustella asioista ja yrittää selvittää mitä nyt ihan oikeasti tapahtuu. Pitkän ja kivuliaan pohdiskelun jälkeen kun asiat eivät millään meinanneet ottaa onkeensa oli aika pakata tavarat ja suunnata kohti Helsinkiä. En ole vieläkään täysin varma kuinka tilanne eteni siihen ja miten päädyin tilanteeseen jossa olin joutunut tekemään tälläisen ratkaisun. Shokki on ehkä lähimpänä tuntemuksista, vaikka hommat Rovaniemen päässä eivät ehtineet kunnolla alkamaankaan. Rovaniemi kiittää ja kuittaa. Ehkä me vielä tavataan, portit siihen suuntaan jää omalta kohdaltani hyvin auki. Erittäin potenttiaalinen paikka loistavine olosuhteineen. Nyt ei vain vielä ollut hyvä ajoitus sille.

Nyt on aika mennä kotiin Helsinkiin ja hoitaa mies kuntoon, lämpöily pois ja Kortelaisen poika takaisin elävien kirjoihin. Aina ei todellakaan mene kaikki niinkuin toivoisi. Terveys on todella iso asia. Jatko ja tulevaisuus ihan noin ylipäätänkin kokonaisvaltaisesti on toistaiseksi todella hämärän peitossa. Mihin suuntaan mies lähtee, sitä onkin aika mennä kotiin miettämään oikein toden teolla. Palo on kova.

”It’s not about how many times you fall down, it’s about how many times you get up.”

-Rocky Balboa-

cHelsinki 10.11.2018

Vielä lopuksi kaikille isille hyvää isänpäivää!

Taistelavat terveiset:

-Kami-

#elämänmatkalla 

PICTURES:

A) Shootout to Cori & Connor Hughes. You guys are great together, love you!

B) Peaceful summer night

PICTURES:

A) Playing some volleyball with my uncle and cousin with some locals in the eastern Finland

B) Luca makes me smile every single time!

 Pictures ->

A & B) Me and Luca searching stars on the summer night. It was way too hot to sleep inside!

C) Leaving to Arctic Circle = Moving day to Rovaniemi

D) My dad and mom visited me in Rovaniemi, we had a lot of fun spending some time together.

E) Second blood clot analyzed. My face was already really frustrated.

A) Pictures below are from Jätkänkynttilä (Lumberjacks candle) at day and at night, Rovaniemi.

B) Photo of local reindeer. It was closer than 1 meter from me.

C) Northernlights, just beautiful.

Pictures:

A) I was following (volunteer working) a local football club a lot while spending some time in Rovaniemi. ROPS finished second in Finnish Championship, congratulations!

B) Lappi Arena from outside

C) Lappi Arena inside, (best picture I had sorry about that)

D) Logo of Roki. Area behind the flag was only allowed for players.

Pictures:

A) Before

B) After

C) For the rest of my life

D) High (after surgery)

Pictures:

A) Hanging out with Lindbergs. Thank you a lot for everything.

B) Exploring Rovaniemi

C&D) Enjoying my time with Roki, Rovaniemi

E) Shootout to Kimmo Timonen who survived from a lot,

https://yle.fi/urheilu/3-10500002

Hi to you all!

Thanks from the views my blog just passed 15 000 views!

Rovaniemi 2.11.2018

I’m writing this on a train on my way from Rovaniemi to Helsinki. After about six months it’s once again time to get you back on tracks. Spring at home in Helsinki was a success. It was great hanging out with my family, friends and spend time in safe and sound Helsinki. Summer instead was completely something else, when my health took a couple of wrong turns. After saying that it would perhaps be appropriate to say ”how else would it be” but no can do, you just got to keep your head high and keep on going.

Right after I got home (end of March 2018) I went to see a doctor when my leg had swollen and the pain had gotten worse during several months at this point. At first I thought my old skates (not even going to tell you how old they are but let’s just say that I think it was middle school when I got them and I’m 21 now) had been straining my foot multiple hours per day, for months or even for years. 

Harsh truth started to get clear to me at Tuomas Joutseniemi’s office at Raumantie 1a, Helsinki, Munkkivuori. No-one there could actually believe that I had a blood clot only in the age of 20. After weeks of investigation the blood clot had been stated to be more than 20 centimeters long. Everything started to taste bitter. I was pissed. Big time. Questioning this whole thing was all I could think about more than 90% of time. I figured that there’s nothing I could do and got myself up so this man could his health back at some point at least. 

I had my rehabiliation and blood thinner on and I was heading for a better tomorrow but I started wondering if I should go get my left back of my hand checked, just so I could get it done while getting myself fixed already. Got an unpleasent surprise from that too. A fracture of a bone in my broken hand had to be removed because it had no potential of healing back to normal. Had a surgery coming up at the end of May for my left hand. The operation and the whole thing with Ilkka Antti-Poika went great. 

June 2018

Having my hand in a cast and strong blood thinners going on as a 21 year old boy I started wondering what the hell had happened to this ”most important summer of my life” that I earlier mentioned. Not much to tell to my future grandkids. Spent my summer working and working out as much as I could. You can only imagine how hard it was to build a workout program for a young athlete with a cast and a blood clot. Had to do some improvisation I must admit. 

The end of summer had arrived and my blood clot should’ve been defeated by now. While at summer cottage in the middle of July I realized the situation was something else. Once again I had to write down Raumantie 1a on my navigator and it was time hear a new analysis. Blood clot had renewed and it was time for even a longer break than before (we’ll get back to this later). My hand on the other hand (lol) had gotten a little better and was starting to get its strenght back. Cleans were still out of question but squats started to work out. 

At the beginning of spring next years plan was Rovaniemi and a new opportunity Roki. After a warm but struggling summer it was time to pack up my stuff and head off to Finlands Lapland, Rovaniemi. I was once heading somewhere new and unknown. New adventure was about to begin. 

Rovaniemi

The warmth and welcoming of Rovaniemi surprised me in a positive way. It was nice seeing how family Lindberg made my Rovaniemi experience possible and one of a kind. There are no words to describe how much they’ve helped me. Grand thank you Heikki, Marika, Pyry, Konsta, Rasmus and Nuutti. 

Lapland (July-November) taught me whole new things about myself that I couldn’t have had ever imagined. I’m clearly a social animal. Although Laplands nature and views were amazing experiences to my life long trip. July, August and September I spent exploring my new environment and healing my blood clot as I kept getting more and more practises on my schedule. I had a meeting at the Lappi Arena just after I had arrived and had visited the arena and the rink by myself too. 

After a rough fall, at the end of September when I got to start playing again (although I had my treatment still going on) it was time to get rocking again. Rocking began in Roki junior side because of my long break from the previous games because I asked Roki Hockey if I could get few games before getting on with the mens league. 

A lot of things before and during that did not go as well as planned. Not really because of singular people but because of simply my bad luck. It was time to take a deep breath and stop to think what was really going on at this point. Not going into details but the amount of bad luck was starting to feel endless. Having a weak base on my health already multiple weeks lasting fever started to wear a man out. Not to mention my not that well going situation with finances and with hockey. 

It was time to discuss about things and try to figure out what was really going to happen. After a long painful thinking when things didn’t seem to work out their way, it was time to pack up my things and head back to Helsinki. I’m still not sure how things escalated this way and how the hell did I end up making this decision. Shock was mostly what I felt right now although thins at Rovaniemi haven’t really even gotten started forreal. Rovaniemi, I’m out. Maybe we’ll meet again and I’ll be keeping the gates open in that direction. Very potential place with excellent circumstances. It just wasn’t my time right now to stay. 

It’s time to go home to Helsinki and get this man back on his feet again. Health really is a huge thing. How things will turn out and future in general is blurrier than ever. Which way will this man head out to is what I’m going to have to think for a while. The hunger to achieve is real.

Helsinki 10.11.2018

At the end happy fathers day!

With warm wishes:

-Kami-

#onthewayoflife

#elämänmatkalla